Taideteosten puhdistus ja hoito kotona alkaa yleensä mietityttää vasta, kun öljymaalauksen pinnalla on harmaa pölykerros tai grafiikanvedon paperi on alkanut kellastua. Tämä artikkeli on tarkoitettu taiteen omistajalle, joka haluaa pitää maalaukset, taidegrafiikan, valokuvataiteen ja veistokset hyvässä kunnossa vuosikymmeniä. Tavoite on, ettei hyvää tarkoittava siivous aiheuta pysyvää vahinkoa. Suuri osa taiteen vaurioista syntyy kotona eikä kuljetuksessa. Lähes kaikki niistä voisi välttää muutamalla yksinkertaisella tavalla.
Miksi vähemmän on enemmän
Konservaattoreilla on nyrkkisääntö: tee vain se, minkä voit perua. Pölyn voi poistaa pehmeällä siveltimellä, eikä siitä jää jälkeä. Märkää liinaa, puhdistusainetta tai perunan puolikasta maalauksen pinnalla ei voi perua.
Taideteoksen pinta on rakenteeltaan kerroksellinen. Öljymaalauksessa on pohjustus, maalikerrokset ja usein lakka. Akvarellissa pigmentti on imeytynyt paperin kuituihin. Serigrafiassa väri on ohuena kalvona paperin pinnalla. Jokainen näistä reagoi kosteuteen, hankaukseen ja kemikaaleihin omalla tavallaan.
Taideteosten puhdistus tekniikan mukaan
Öljy- ja akryylimaalaukset. Lasittoman maalauksen pölyn saa pois kuivalla ja pehmeällä siveltimellä. Leveä ja pehmeä lakkasivellin sopii hyvin, kunhan sen metalliholkki teipataan, ettei se naarmuta pintaa. Pyyhkäise kevyesti ylhäältä alas ja pidä pölynimurin suutinta noin 10 cm:n päässä keräämässä irtoava pöly. Vanhan lakan kellastuminen ei ole likaa, eikä sitä pidä yrittää poistaa itse. Maalikerrosten rakenteesta kerrotaan lisää artikkelissa öljyvärityön tekniikasta ja kestävyydestä.
Akryylimaalaus on poikkeus. Akryylipinta pysyy pehmeänä vuosia, joten pöly tarttuu siihen herkemmin kuin öljyväriin. Ikkunoille hyvä mikrokuituliina voi jättää akryylipintaan kiiltäviä hankausjälkiä, jotka erottuvat sivuvalossa.
Akvarellit, taidegrafiikka ja valokuvataide. Paperiteoksia ei puhdisteta suoraan lainkaan. Niiden paikka on lasin tai akryylilasin takana, joten hoito tarkoittaa käytännössä kehyslasin puhdistusta. Suihkuta puhdistusaine liinaan, älä koskaan suoraan lasiin. Lasin reunaa pitkin valuva neste imeytyy passepartout’hun ja teokseen ja jättää ruskean kosteusreunuksen, jota ei saa enää pois. Akryylilasi puhdistetaan pelkällä vedellä tai akryylille tarkoitetulla aineella. Ammoniakkia sisältävät ikkunanpesuaineet sumentavat akryylin pinnan.
Veistokset. Sisällä pidettävän pronssiveistoksen voi pyyhkiä kuivalla liinalla ja käsitellä ohuella mikrokristallivahalla, kuten Renaissance Waxilla, kerran 1-2 vuodessa. Patinaa ei koskaan kiillotata metallinkiillotusaineella. Patina on osa teosta, ja sen menettäminen laskee teoksen arvoa. Keramiikka- ja kiviveistokset puhdistetaan kuivalla siveltimellä, koska lasittamaton keramiikka imee vettä ja voi värjäytyä pysyvästi.
Ympäristö ratkaisee enemmän kuin siivous
Puhdistus on vain pieni osa taiteen hoitoa. Teoksen kestoon vaikuttavat eniten valo, kosteus ja lämpötila.
Suomalainen koti on taiteelle vaativa ympäristö. Talvella sisäilman suhteellinen kosteus voi laskea 15-20 prosenttiin, ja kesällä se nousee yli 60 prosentin. Kankaalle maalattu teos elää näiden vaihteluiden mukana, ja vuosien kuluessa maalikerrokseen voi syntyä hiushalkeamia eli krakeleerausta. Hyvä tavoite on vakaa 40-55 %:n kosteus ja 18-22 asteen lämpötila. Edullinen hygrometri maksaa 10-25 € ja näyttää, missä mennään.
Suora auringonvalo on paperiteoksille pahinta. Akvarellin pigmentit ja valokuvan väriaineet haalistuvat peruuttamattomasti, ja jo muutama kesä etelään antavalla seinällä riittää näkyvään muutokseen. Laadukas UV-suojattu kehyslasi suodattaa jopa 99 % UV-säteilystä, mutta näkyvä valo pääsee silti läpi. Valaistuksesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa taiteen valaisusta ja valolta suojaamisesta.
Taiteelle huonoja paikkoja ovat myös takan yläpuoli, lämpöpatterin yläpuoli sekä kylpyhuoneen ja saunan lähellä olevat seinät. Myös liesituulettimen vierus kannattaa välttää, koska rasvainen höyry tarttuu maalauksen pintaan ja kerää pölyä kuin liima.
Yleisimmät virheet, jotka vahingoittavat teosta
Yleisin virhe on pyyhkiä maalausta kostealla liinalla. Vesi turvottaa kangasta ja pohjustusta, ja halkeilleesta pinnasta voi irrota maalihiutaleita. Vanhassa maalauksessa vesi voi myös liuottaa pohjustuksen liimaa.
Toinen virhe on kotikonstien kokeilu. Verkossa kiertää ohjeita, joissa maalausta puhdistetaan perunalla, leivällä tai sipulilla. Ne ovat peräisin ajalta ennen ammattimaista konservointia. Ne jättävät pintaan tärkkelystä ja sokereita, jotka houkuttelevat hometta ja hyönteisiä.
Kolmas virhe on maalauksen kantaminen niin, että sormet painavat kangasta takaa. Painaminen jättää kankaaseen pullistuman, joka näkyy etupuolelta vinossa valossa. Ammattilainen kantaa maalausta kahdella kädellä kehyksen sivuista eikä koskaan nosta sitä kehyksen yläreunasta.
Myytti: tummuneen maalauksen voi kirkastaa itse
Yleisen käsityksen mukaan tummuneen öljymaalauksen saa kirkkaaksi pesemällä lakan pois. Lakan poisto on kuitenkin konservaattorin vaativimpia töitä. Liuottimen pitää irrottaa lakka liuottamatta sen alla olevaa maalia, ja ero voi olla sekunneista kiinni. Taiteilijan viimeiset ohuet lasuurikerrokset ovat usein juuri lakan alla, ja ne lähtevät helposti lakan mukana.
Sama koskee kellastunutta grafiikanvetoa. Kotikonstein tehty valkaisu heikentää paperin kuituja. Arvokkaan teoksen, kuten Helene Schjerfbeckin litografian tai 1900-luvun alun suomalaisen puupiirroksen, kanssa oikea osoite on paperikonservaattori. Pätevän konservaattorin voi etsiä Suomen Konservaattoriliiton kautta.
Muutama poikkeus on hyvä tietää. Edullisen avoimen painoksen julisteen voi tarvittaessa vaihtaa uuteen, eikä sen hoitoon kannata käyttää konservaattorin palveluja. Signeeratun ja numeroidun grafiikanvedon tai alkuperäisteoksen kohdalla periaate kääntyy toisin päin: jos olet epävarma, älä tee mitään.
Vuosittainen hoitokierros kotona
Kokenut keräilijä tarkastaa teoksensa kerran vuodessa, mieluiten syksyllä ennen lämmityskauden alkua. Kierrokseen kuuluu viisi asiaa:
– pölyn poisto maalauksista ja veistoksista kuivalla siveltimellä
– kehyslasin puhdistus liinaan suihkutetulla aineella
– ripustuslankojen, koukkujen ja seinäkiinnitysten kunnon tarkistus
– teoksen takapuolen tarkastus: hometahrat, hyönteiset, löystynyt kangas
– valokuva jokaisesta teoksesta kuntokirjanpitoa varten.
Valokuvista on hyötyä myös silloin, kun vahinko pitää selvittää vakuutusyhtiön kanssa. Siitä kerrotaan lisää artikkelissa taiteen vakuuttamisesta kotitaloudessa.
Löystynyttä kangasta ei kannata kiristää itse. Kiilojen napauttaminen väärään kohtaan voi venyttää kangasta epätasaisesti, ja levylle maalattua teosta ei voi kiristää lainkaan. Happovapaat kartongit, pehmeät siveltimet ja muut hoitotarvikkeet ostetaan taidetarvike- ja käsityökaupoista. Taidekaupat ja galleriat keskittyvät valmiiseen taiteeseen, mutta ne osaavat usein neuvoa luotettavan kehystäjän tai konservaattorin.
UKK
Voiko öljymaalauksen pyyhkiä kostealla liinalla?
Ei voi. Kosteus voi turvottaa kankaan ja pohjustuksen, ja haurastuneesta pinnasta voi irrota maalia. Pöly poistetaan kuivalla ja pehmeällä siveltimellä. Kaikki sitä pidemmälle menevä puhdistus kuuluu konservaattorille.
Kuinka usein taideteoksia pitää puhdistaa?
Tavallisessa kodissa pölyn poisto 2-4 kertaa vuodessa riittää. Lasin takana olevat paperiteokset tarvitsevat vain kehyslasin puhdistusta. Liian tiheä puhdistus kuluttaa pintaa enemmän kuin pöly.
Mitä teen, jos teoksen takana on hometta?
Siirrä teos kuivaan ja tuuletettuun tilaan muiden teosten luota. Älä pyyhi hometta, koska pyyhkiminen levittää itiöitä paperiin ja kankaaseen. Ota yhteyttä konservaattoriin ja selvitä samalla, mistä kosteus on tullut.
Suojaa ennen kuin puhdistat
Taideteosten hoidossa tärkeintä on ennaltaehkäisy. Kun teos on oikeassa paikassa, kosteus on vakaa ja paperiteokset ovat UV-suojatun lasin takana, puhdistukseksi riittää kuiva sivellin ja kehyslasin pyyhintä. Kaikki muu, kuten lakan poisto, kellastumisen korjaus ja homevauriot, kuuluu ammattilaiselle. Hyvin hoidettu teos säilyttää värinsä ja arvonsa seuraavallekin sukupolvelle.