Taiteen sijoituspotentiaali kiinnostaa yhä useampaa ostajaa, joka miettii, kannattaako säästöjä laittaa seinälle osakerahaston sijaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, mistä taiteen sijoituspotentiaali oikeasti syntyy, mitkä riskit jäävät usein huomaamatta ja miten ostaja voi arvioida teoksen arvonkehitystä ilman ylioptimismia. Kun nämä asiat ovat selvillä, on helpompi päättää, ostaako taidetta sijoitukseksi, sisustukseen vai molempiin.
Mistä taiteen arvonnousu syntyy
Teoksen arvo nousee, kun taiteilijan asema taidekentällä vahvistuu. Tähän vaikuttavat museohankinnat, näyttelyt merkittävissä instituutioissa kuten Kiasmassa, Ateneumissa, Amos Rexissä tai EMMAssa, palkinnot sekä se, että taiteilijaa edustaa vakiintunut taidegalleria. Yksittäinen hyvä näyttely ei vielä riitä. Arvo rakentuu yleensä 10-20 vuoden aikana.
Toinen tekijä on teoksen oma laatu taiteilijan tuotannossa. Helene Schjerfbeckin tai Akseli Gallen-Kallelan teokset ovat saavuttaneet huutokaupoissa satojentuhansien tai jopa miljoonien eurojen hintoja, mutta saman taiteilijan luonnokset ja myöhemmät sivuteokset myydään murto-osalla siitä. Keskeisen kauden öljymaalaus ja nopea lyijykynäluonnos ovat sijoituksina täysin eri asioita.
Kolmas tekijä on harvinaisuus. Alkuperäisteos on uniikki. Numeroitu grafiikanveto, esimerkiksi 30 kappaleen litografia- tai serigrafiapainos, on rajattu mutta ei ainutlaatuinen. Avoin painos tai taidejäljennös ei käytännössä nouse arvoltaan lainkaan, vaikka se olisi signeerattu.
Taiteen sijoituspotentiaali ja sen riskit käytännössä
Taiteen suurin riski on likviditeetti. Osakkeen voi myydä sekunneissa, mutta teoksen myyminen vie usein 3-12 kuukautta. Huutokaupassa teos voi jäädä myymättä, jos lähtöhinta on liian korkea, ja myymättä jäänyt teos on markkinoilla hetken ”palanut”.
Toinen riski ovat kaupankäyntikulut. Suomalaisissa huutokauppataloissa kuten Bukowskisilla ja Hagelstamilla ostaja maksaa vasarahinnan päälle tyypillisesti noin 20-25 % ostajan provision. Myyjältäkin peritään palkkio. Kun teos ostetaan ja myydään takaisin, kulut voivat syödä 30-40 % arvosta. Teoksen pitää siis nousta reilusti, ennen kuin sijoittaja on edes omillaan.
Kolmas riski on muoti. Taidemarkkinoilla trendit vaihtuvat, ja 1980-luvulla kysytyt tyylit saattavat olla tänään vaikeasti myytäviä. Lisäksi tulee aitousriski: väärennökset ja epävarma provenienssi voivat viedä teokselta arvon kokonaan. Siksi taiteen autentikointi on sijoittajalle välttämätöntä eikä mikään lisäpalvelu.
Unohtaa ei saa myöskään fyysisiä riskejä. Kosteusvaurio, auringonvalo tai kuljetuksessa syntynyt kolhu voi pudottaa arvoa merkittävästi. Kokenut keräilijä tarkistaa siksi kotivakuutuksen ja taideteosten vakuutusturvan heti, kun kokoelman arvo nousee yli muutaman tuhannen euron.
Myytti: taide on aina varma sijoitus
Sitkein väärinkäsitys on, että taide nousee aina arvoaan. Todellisuudessa valtaosa myydystä taiteesta ei koskaan myy jälkimarkkinoilla ostohintaansa korkeammalla. Uutisiin päätyvät ennätyskaupat ovat poikkeuksia, eivät sääntö.
Tyypillinen esimerkki: ostaja hankkii galleriasta nuoren kuvataiteilijan akryylimaalauksen 2 500 eurolla ja yrittää 8 vuoden päästä myydä sen huutokaupassa. Jos taiteilija on lopettanut näyttelyiden pitämisen, teoksen arvio voi olla 400-800 €. Taiteilija ei ole huono, mutta jälkimarkkinat eivät ole hänen tuotannostaan kiinnostuneita.
Tämä ei tarkoita, että nuoren taiteen ostaminen olisi huono ratkaisu. Kotimaista nuorta taidetta kannattaa ostaa, koska se tuottaa iloa ja tukee taiteilijaa, esimerkiksi Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyistä tai taidelainaamojen osamaksujärjestelmien kautta. Sijoituksena se on kuitenkin korkean riskin vedonlyöntiä.
Näin arvioit teoksen sijoitusarvoa
Ammattilainen aloittaa taiteilijasta, ei teoksesta. Seuraavat kysymykset kannattaa käydä läpi ennen kuin teoksesta maksaa sijoitushintaa:
- Onko taiteilijan teoksia museoiden tai merkittävien säätiöiden kokoelmissa?
- Löytyykö teoksia huutokauppojen myyntihistoriasta, ja millä hinnoilla ne ovat menneet?
- Edustaako taiteilijaa vakiintunut galleria, ja onko hänellä säännöllisiä näyttelyitä?
- Onko teoksen alkuperä dokumentoitu: ostokuitti, sertifikaatti, näyttelyhistoria?
- Onko teos hyvässä kunnossa ja edustava taiteilijan tuotannossa?
Huutokauppojen tulosarkistot ovat sijoittajalle arvokkain työkalu. Kun saman taiteilijan samankokoiset teokset ovat 5 vuoden aikana myyneet tasaisesti, hinnalle on olemassa todellinen markkina. Jos myyntihistoriaa ei löydy, teoksen ainoa hinta on se, jonka galleria on asettanut. Perusteet kannattaa käydä läpi myös artikkelista taidesijoittaminen aloittajalle.
Verotus ja jälleenmyyntikorvaus
Suomessa taiteilijan itse myymään teokseen sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, ja jälleenmyynnissä gallerioilla on käytössään marginaaliverotus. Ostajalle tämä näkyy hinnassa, mutta sijoittajan kannalta olennaisempaa on myynnin verotus. Myyntivoitto on pääomatuloa, josta veroa maksetaan 30 % ja 30 000 euron ylittävältä osalta 34 %. Hankintameno-olettama on 20 % tai, jos omistusaika on ollut vähintään 10 vuotta, 40 %.
Lisäksi taiteilijan jälleenmyyntikorvaus (droit de suite) peritään, kun teos myydään ammattimaisesti huutokaupan tai gallerian kautta. Korvaus on voimassa taiteilijan elinajan ja 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ja Suomessa sitä hallinnoi Kuvasto. Summa on pieni, mutta se kannattaa laskea mukaan kuluihin.
Yleisimmät virheet taidesijoittamisessa
Ensimmäinen virhe on ostaa sijoitukseksi sellaista, mikä ei ole sijoituskelpoista. Signeerattu offsetjuliste tai canvas-taidejäljennös voi olla kaunis sisustuselementti, mutta sen jälleenmyyntiarvo on lähes nolla. Ero alkuperäisteoksen tai aidon painografiikan ja tulosteen välillä pitää ymmärtää ennen ostoa.
Toinen virhe on huolimaton kehystys. Hapollinen passepartout ja tavallinen lasi voivat kellastuttaa paperityön 10-15 vuodessa. Grafiikanvedon tai akvarellin kehystykseen kannattaa käyttää arkistolaatuisia materiaaleja ja UV-suojalasia, vaikka se maksaisi 150-400 € enemmän.
Kolmas virhe on dokumenttien hukkaaminen. Kuitti, galleriatodistus ja näyttelyluettelo nostavat teoksen uskottavuutta myyntitilanteessa. Ilman niitä huutokauppatalo voi joutua arvioimaan teoksen varovaisemmin.
Kannattaa myös muistaa, mitä taidekaupasta ei löydy. Maalausvälineet ja taidetarvikkeet myydään käsityökaupoissa, antiikkiesineet antiikkiliikkeissä ja yleinen sisustus sisustusliikkeissä. Taidekauppa ja galleria keskittyvät valmiiseen taiteeseen, ja juuri niiden kautta sijoittaja löytää teokset, joilla on dokumentoitu tausta.
UKK
Kannattaako taiteeseen sijoittaa pienellä budjetilla?
Alle 1 000 euron budjetilla sijoitustuottoa on vaikea saada, koska kaupankäyntikulut ovat suhteessa suuret. Tällä summalla kannattaa ostaa teos, josta pitää itse, ja nähdä mahdollinen arvonnousu bonuksena.
Onko grafiikka parempi sijoitus kuin maalaus?
Ei yleisesti. Tunnetun taiteilijan pienipainoksinen grafiikka voi säilyttää arvonsa hyvin, mutta alkuperäinen öljymaalaus saman taiteilijan keskeiseltä kaudelta on lähes aina arvokkaampi ja haluttavampi jälkimarkkinoilla.
Kuinka kauan taideteosta pitää omistaa, jotta se nousee arvoaan?
Realistinen aikajänne on vähintään 10 vuotta. Lyhyemmällä aikavälillä kulut ja hintojen vaihtelu syövät mahdollisen tuoton helposti.
Osta ensin silmällä, sitten laskimella
Taiteen sijoituspotentiaali on todellinen, mutta se koskee pientä osaa markkinoista: vakiintuneita taiteilijoita, dokumentoituja teoksia ja pitkää omistusaikaa. Kaikessa muussa taide on ennen kaikkea elämyksen hankkimista. Fiksuin strategia on ostaa teoksia, joiden kanssa haluaa elää vuosikymmeniä, tarkistaa niiden tausta huolellisesti ja suhtautua mahdolliseen arvonnousuun kuin hyvään lisään, ei lupaukseen.