Taidejulisteita myydään usein näyttelyn yhteydessä – kävijä poikkeaa vernissaasissa tai museokaupassa ja haluaa ottaa mukaan konkreettisen muiston näkemästään. Taidejuliste on tässä tilanteessa sekä muistoesine että edullinen tapa tuoda arvostetun taiteilijan visuaalinen maailma omalle seinälle ilman alkuperäisteoksen hintalappua.
Mitä ero on näyttelyjulisteella ja designjulisteella
Näyttelyjuliste on painettu tietyn näyttelyn markkinointiin tai muistoksi – esimerkiksi Ateneumin Helene Schjerfbeck -näyttelyn juliste tai Amos Rexin kausinäyttelyn kuvitus. Näitä myydään yleensä museokaupassa näyttelyn aikana ja usein vielä sen jälkeenkin, kunnes varasto loppuu. Hintahaarukka on tyypillisesti 15–35 €, koosta ja painomenetelmästä riippuen.
Designjuliste taas ei ole sidottu yksittäiseen näyttelyyn, vaan se on oma tuotteensa – usein taiteilijan tai suunnittelijan tunnetun teoksen tai tyylin ympärille rakennettu painotuote, jota myydään jatkuvasti. Designjulisteet sisustukseen -valikoimassa tällaiset tuotteet on usein optimoitu tiettyihin kehyskokoihin, kuten 50×70 cm tai 30×40 cm, mikä helpottaa kehystämistä valmiilla kehyksillä.
Molemmat eroavat taidejäljennöksestä, joka pyrkii jäljittelemään alkuperäisteoksen pintaa ja väriä mahdollisimman tarkasti – usein canvasille tai paksummalle taidepaperille painettuna ja korkeammalla hinnalla, 40–150 €.
Näin arvioit julisteen laadun ostohetkellä
Kokenut ostaja tarkistaa ensin paperin painon. Ohut, alle 150 g/m² paperi taipuu, kellastuu nopeammin ja repeää helposti kuljetuksessa. Museokauppojen ja galleriakaupan julisteet ovat yleensä 170–250 g/m² mattapaperia, joka kestää paremmin sekä käsittelyä että valoa.
Toinen tarkistuskohta on painojälki. Hyvässä offsetpainossa värit ovat tasaisia eikä rasteripistettä erota paljaalla silmällä läheltä katsottuna. Halvimmissa massatuotannon julisteissa väripinnat voivat näyttää raidallisilta tai epätasaisilta, varsinkin tummissa sävyissä.
Kolmas asia on painos ja sen merkintä. Osa museojulisteista on avointa painosta ilman numerointia – niitä painetaan lisää tarpeen mukaan. Osa on rajattu esimerkiksi 500 kappaleen erään ja numeroitu käsin. Numeroimaton juliste ei ole huonompi, mutta se ei myöskään ole keräilyesine samalla tavalla kuin numeroitu, rajattu painos.
Yleisimmät virheet julisteen ostossa
Kolme virhettä toistuu säännöllisesti näyttelykävijöiden keskuudessa:
Juliste ostetaan rullassa ja unohdetaan kotiin – paperi taipuu pysyvästi kulmiin, jos rullaa ei avata ja suorista muutaman viikon sisällä. Suoristus onnistuu asettamalla juliste tasaisen painon alle 1–2 viikoksi.
Kehystys tehdään ilman UV-suojaa – etelään tai länteen päin oleva seinä haalistaa painovärit muutamassa vuodessa, jos lasissa ei ole UV-suodatinta. Tavallinen ikkunalasikehys ei suojaa tätä vastaan.
Juliste sekoitetaan alkuperäisteokseen hintaa perusteltaessa – 25 euron museojuliste ei ole sijoitus eikä sen arvo nouse ajan myötä, toisin kuin numeroidulla grafiikanvedoksella voi käydä. Tämä kannattaa pitää mielessä jo ostohetkellä, ettei odotukset karkaa väärään suuntaan.
Kehystys ja ripustus muistoesineenä
Näyttelyjulisteen luonteva kehys on kevyt alumiinikehys tai kehyksetön clip-kehys, jossa juliste on kahden lasilevyn välissä. Tämä sopii erityisesti tilanteeseen, jossa julisteita kertyy useita eri näyttelyistä vuosien varrella ja niitä halutaan vaihdella seinällä.
Puukehys ja passepartout tuovat julisteelle arvokkaamman ilmeen, mutta nostavat myös kustannuksia – kehystyspalvelu maksaa tyypillisesti 40–90 € koosta ja materiaalista riippuen. Passepartoutin valinta teokselle vaikuttaa lopputulokseen enemmän kuin moni odottaa: liian kapea reunus tekee julisteesta ahtaan näköisen, liian leveä taas hukuttaa kuvan.
Yksi yleinen väärinkäsitys on, että juliste pitää aina kehystää lasin taakse. Monissa moderneissa sisustuksissa juliste ripustetaan puristimilla tai magneettilistalla ilman lasia – tämä sopii hyvin tilapäisluonteisiin, useammin vaihdettaviin näyttelymuistoihin, mutta ei suojaa paperia pölyltä tai kosteudelta pitkällä aikavälillä.
Mistä julisteita kannattaa ostaa näyttelyn jälkeen
Jos näyttely on jo päättynyt eikä museokaupasta enää löydy haluttua julistetta, kannattaa kääntyä verkkotaidekauppojen puoleen. Osa suomalaisista gallerioista ja museokaupoista myy jäljellä olevaa varastoaan verkossa vielä pitkään näyttelyn päättymisen jälkeen.
Vanhempia, loppuunmyytyjä näyttelyjulisteita – esimerkiksi 1980–90-lukujen Kiasman tai Taidehallin näyttelyistä – liikkuu myös huutokaupoissa ja keräilijöiden kesken. Näissä tapauksissa hinta määräytyy kunnon, harvinaisuuden ja taiteilijan tunnettuuden mukaan, ei alkuperäisestä myyntihinnasta.
Usein kysyttyä taidejulisteiden ostamisesta
Onko taidejuliste sama asia kuin taidegrafiikan vedos?
Ei ole. Taidejuliste on koneellisesti painettu tuotanto, jota voidaan painaa satoja tai tuhansia kappaleita. Taidegrafiikan vedos, kuten litografia tai serigrafia, on taiteilijan itsensä tai hänen valvonnassaan tehty painotyö, joka on yleensä numeroitu ja signeerattu käsin, ja sen arvo perustuu osin rajattuun painosmäärään.
Säilyttääkö näyttelyjuliste arvonsa vuosien saatossa?
Yleensä ei merkittävästi – juliste on ensisijaisesti muistoesine, ei sijoituskohde. Poikkeuksen muodostavat harvinaiset, loppuunmyydyt julisteet tunnetuista näyttelyistä, joiden arvo voi nousta keräilijämarkkinoilla vuosikymmenten kuluessa.
Voiko museokaupan julisteen ostaa ilman käyntiä näyttelyssä?
Useimmiten kyllä. Moni museo ja galleria myy näyttelyjulisteitaan myös verkkokaupassaan tai postimyyntinä näyttelyn päätyttyäkin, kunnes erä on loppuunmyyty.
Yhteenveto
Taidejuliste on helppo ja edullinen tapa tuoda näyttelykokemus kotiin, kunhan ostaja tietää mitä on ostamassa: painettua muistoesinettä, ei alkuperäistaidetta eikä yleensä sijoitusta. Paperin laatu, painojälki ja oikea kehystys ratkaisevat, kestääkö juliste seinällä vuosikymmenen vai haalistuuko se muutamassa vuodessa. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, näyttelyjuliste toimii sekä kauniina sisustuselementtinä että konkreettisena linkkinä koettuun taidenäyttelyyn.