Vanhan kehyksen uusiminen vai säilyttäminen arvoteoksessa

Vanhan kehyksen uusiminen vai säilyttäminen arvoteoksessa

Arvokkaan maalauksen tai vanhan grafiikanvedon omistaja joutuu usein miettimään, kannattaako vanha kehys uusia vai säilyttää. Kysymys tulee eteen perinnön jaossa, huutokauppaostoksen jälkeen tai silloin, kun kulunut kultakehys ei enää sovi uuteen sisustukseen. Tässä artikkelissa käydään läpi, milloin vanha kehys kuuluu teoksen arvoon, milloin se vahingoittaa teosta ja miten väärä päätös vältetään.

Vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi: kehyksen voi säilyttää sellaisenaan, korjauttaa, vaihtaa sen sisäosat tai panna talteen ja korvata uudella.

Milloin vanha kehys on osa arvoteosta

Kokenut arvioija kääntää taulun ensimmäiseksi ympäri. Taustapuolelta löytyy usein enemmän tietoa kuin etupuolelta: gallerian tarroja, näyttelyleimoja, kehystämön merkintöjä, lyijykynällä kirjoitettuja omistajien nimiä tai huutokauppanumeroita. Kaikki tämä on provenienssia eli teoksen omistus- ja näyttelyhistoriaa, ja se voi vaikuttaa hintaan merkittävästi.

Kehys on erityisen arvokas, jos taiteilija on valinnut sen itse tai jopa suunnitellut sen. Kultakauden taiteilijat suhtautuivat kehykseen osana kokonaisuutta. Akseli Gallen-Kallelan tunnetuimmissa töissä kehys on suunniteltu teoksen kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi. Jos 1900-luvun alun öljymaalaus on yhä alkuperäisessä, aikakauteen sopivassa kehyksessään, kehyksen vaihtaminen voi laskea huutokauppa-arvoa.

Bukowskisin ja Hagelstamin kaltaisissa huutokauppataloissa luettelotekstissä mainitaan usein erikseen, jos kehys on alkuperäinen tai aikakauteen kuuluva. Keräilijä huomaa merkinnän ja maksaa siitä.

Vanhan kehyksen uusiminen – milloin se on perusteltua

Moni kehys on kuitenkin vaihdettu jo vuosikymmeniä sitten, eikä se liity teoksen historiaan mitenkään. Tyypillinen esimerkki on 1970-luvulla kehystetty Schjerfbeckin litografia, jonka takana on ohut ja ruskistunut pahvi ja edessä tavallinen ikkunalasi. Tällaisessa kehyksessä ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Pahimmillaan se vahingoittaa teosta koko ajan.

Happamat taustapahvit ja vanhat passepartoutit kellastuttavat paperia ja jättävät siihen ruskean rajan, jota kutsutaan passepartout-palovammaksi. Paperiin voi myös tulla ruskeita pilkkuja (foxing). Tavallinen lasi päästää läpi UV-säteilyä, joka haalistaa akvarelleja ja painovärejä. Kun kyse on paperille tehdystä arvoteoksesta, sisäosien uusiminen on usein välttämätöntä.

Muutama tilanne, joissa uusiminen on yleensä oikea ratkaisu:

Kehys on rakenteellisesti rikki eikä enää kanna teoksen painoa turvallisesti.
Teosta suojaavat materiaalit ovat happamia ja vahingoittavat paperia tai kangasta.
Kehys on myöhempi ja huonolaatuinen lisäys eikä liity teoksen historiaan.
Teos on kiinnitetty teipillä tai liimalla suoraan taustaan.
Kehyksessä on lahoa, hometta tai tuholaisten jälkiä.

Kolmas tie: säilytä ulkokehys, uusi sisus

Ammattilainen ehdottaa arvoteokseen useimmiten välimuotoa. Alkuperäinen ulkokehys pidetään, mutta kaikki teosta koskettava uusitaan. Tilalle tulee arkistolaatuinen, hapoton passepartout, uusi taustalevy ja UV-suojattu lasi. Esimerkiksi Tru Vuen Museum Glass suodattaa noin 99 % UV-säteilystä ja vähentää heijastuksia selvästi.

Vanhat tarrat ja merkinnät irrotetaan varovasti ja kiinnitetään uuteen taustaan tai talletetaan erilliseen hapottomaan kuoreen. Näin teoksen historia ei katoa. Kooltaan 50 x 70 cm olevan teoksen sisäosien uusiminen museolaatuisilla materiaaleilla maksaa tyypillisesti 250-600 €, lasityypistä riippuen.

Jos kultakehyksessä on lohkeamia, kehyskonservaattori voi paikata gesson ja lehtikultauksen. Pienet korjaukset maksavat noin 200-500 €. Laajempi entisöinti voi maksaa yli 1 500 €, joten hintaa kannattaa verrata teoksen arvoon. Lisää tekijän valinnasta on kirjoitettu artikkelissa galleriakehystyksestä ja ammattilaisen valinnasta.

Myytti: uusi kehys nostaa aina teoksen arvoa

Myyjät sanovat usein, että ”hieno uusi kehys tekee teoksesta arvokkaamman”. Sisustusprintin kohdalla tämä voi pitää paikkansa, koska kokonaisuus näyttää kalliimmalta. Arvoteoksen kohdalla tilanne on yleensä päinvastainen.

Keräilijä maksaa teoksesta ja sen historiasta, ei uudesta listasta. Raskas, kiiltävä nykykehys 1920-luvun maalauksen ympärillä voi jopa heikentää myyntiä, koska ostaja joutuu kehystämään teoksen uudelleen. Hyvä nyrkkisääntö: kehys suojaa teosta ja sopii sen aikakauteen. Kehys ei tee teoksesta arvokkaampaa.

Myytin vastakohtakaan ei pidä paikkaansa. Kaikki vanha ei ole arvokasta. Kehys ei ole alkuperäinen vain siksi, että se on vanha ja painava.

Yleisimmät virheet kehyksen kanssa

Alkuperäisen kehyksen pois heittäminen. Kehys kannattaa säilyttää, vaikka teos kehystettäisiin uudelleen sisustuksellisista syistä. Kääri se silkkipaperiin ja säilytä kuivassa paikassa, ei kellarissa eikä kylmällä ullakolla. Jos teos myydään myöhemmin, alkuperäinen kehys voi kuulua kauppaan.

Kehystys ilman taustan dokumentointia. Taustapuoli kannattaa valokuvata ennen kuin kehystäjä aloittaa työn. Pelkkä puhelimella otettu kuva tarroista ja merkinnöistä riittää. Näyttelytarran katoaminen voi myöhemmin vaikeuttaa teoksen aitouden osoittamista.

Kehyksen kultaaminen itse. Rautakaupan kultaspray tai kultavaha voi tuntua nopealta ratkaisulta, mutta alkuperäistä lehtikultausta ei sen jälkeen saa palautettua. Itse tehty korjaus voi pudottaa kehyksen arvon käytännössä nollaan.

Näin teet päätöksen vaihe vaiheelta

Aloita selvittämällä teoksen arvo. Jos teos on yli 2 000 euron arvoinen tai tekijä on tunnettu kotimainen kuvataiteilija, pyydä arvio huutokauppatalolta tai luotettavalta galleriasta ennen kuin kehykseen kosketaan. Arvio on usein maksuton.

Tutki sen jälkeen, onko kehys alkuperäinen. Tähän viittaavat yhtenäinen kuluma, saman aikakauden kiinnitysnaulat, taiteilijan tai kehystämön leima sekä kehyksen sopiminen teoksen tyyliin. Pyydä sitten kehystäjää avaamaan kehys ja tarkistamaan sisäosien kunto. Vasta tämän jälkeen päätetään, korjataanko kehys, uusitaanko pelkät sisäosat vai vaihdetaanko koko kehys. Käytännön kulusta voi lukea lisää artikkelista taiteen kehystäminen ammattilaisella.

Säännössä on poikkeus. Jos nykytaiteilija on myynyt teoksensa kehyksettä tai tarkoituksella yksinkertaisessa listassa, kehyksen vaihtaminen ei vaikuta arvoon. Tällöin ratkaisu voidaan tehdä sisustuksen ehdoilla. Erot puu- ja alumiinikehysten välillä on käyty läpi artikkelissa kehysten materiaaleista.

UKK

Laskeeko alkuperäisen kehyksen vaihtaminen teoksen arvoa?
Laskee usein, jos kehys on taiteilijan valitsema tai teoksen aikakauteen kuuluva. Arvo säilyy parhaiten, kun alkuperäinen kehys säilytetään ja annetaan ostajalle teoksen mukana, vaikka teos olisi kehystetty uudelleen.

Paljonko vanhan kultakehyksen korjaus maksaa?
Pienet gesso- ja kultauskorjaukset maksavat yleensä 200-500 €. Laaja entisöinti voi maksaa yli 1 500 €. Hinta riippuu kehyksen koosta, vaurioiden määrästä ja siitä, käytetäänkö aitoa lehtikultaa.

Pitääkö vanhan kehyksen lasi vaihtaa?
Paperiteoksissa, kuten akvarelleissa ja taidegrafiikassa, tavallinen lasi kannattaa yleensä vaihtaa UV-suojattuun lasiin. Öljymaalauksiin ei tarvita lasia lainkaan, joten öljymaalauksen lasi voidaan usein poistaa kokonaan.

Ratkaise kehysasia teoksen ehdoilla

Arvoteoksen kehys ei ole pelkkä sisustusvalinta. Ensin selvitetään, onko kehys osa teoksen historiaa. Sen jälkeen suojataan teos uusimalla kaikki, mikä on kosketuksissa siihen. Ulkonäkö ratkaistaan vasta viimeisenä.

Jos olet epävarma, valitse ratkaisu, jonka voi perua: säilytä vanha kehys, valokuvaa tausta ja uusita vain sisäosat. Päätöksen voi aina muuttaa myöhemmin, mutta pois heitettyä alkuperäistä kehystä ei saa takaisin.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista