Taidejäljennösten valaisu ja valolta suojaaminen ratkaisevat, näyttääkö seinällä oleva Schjerfbeck- tai Gallen-Kallela-jäljennös viiden vuoden päästä yhtä raikkaalta kuin ostopäivänä. Artikkeli on tarkoitettu sisustajalle ja taiteen ostajalle, joka haluaa saada jäljennöksen näyttämään hyvältä ja samalla estää sen haalistumisen. Oikealla lasilla, sijoittelulla ja valaisimella jäljennöksen käyttöikä voi pidentyä vuosista vuosikymmeniin, ja lisäkustannus jää usein alle sadan euron.
Miksi valo haalistaa jäljennöksen
Valo on energiaa, joka hajottaa väriaineiden molekyylejä. Ultraviolettisäteily on haitallisinta, mutta myös näkyvä valo haalistaa, erityisesti spektrin sininen pää. Vaurio on kumulatiivinen eikä palaudu. Konservaattorit laskevat valoaltistusta luksitunteina: 50 luksia kymmenen tunnin ajan rasittaa teosta suunnilleen yhtä paljon kuin 500 luksia tunnin ajan.
Jäljennösten välillä on suuria eroja. Pigmenttimusteilla arkistolaatuiselle paperille tehty giclée-vedos kestää valmistajien kiihdytettyjen testien mukaan lasin alla vuosikymmeniä. Halpa offset-juliste tai väriainemusteella tulostettu printti voi taas alkaa haalistua jo 1-3 vuodessa, jos aurinko paistaa siihen. Paperin ja musteen merkityksestä kerrotaan tarkemmin artikkelissa taidejäljennösten paperit ja niiden kestävyys.
Ensin katoavat yleensä punaiset, magentat ja keltaiset. Siksi haalistunut jäljennös muuttuu sinertäväksi tai vihertäväksi. Ihonsävyt harmaantuvat ja syksyinen maisema näyttää kalpealta kevätpäivältä.
Myytti: LED-valo ei haalista lainkaan
Moni uskoo, että LED-valaistuksessa teos on täysin turvassa. Väite pitää paikkansa vain osittain. Laadukkaat LED-lamput säteilevät hyvin vähän UV-valoa ja lämpöä, mikä on suuri parannus halogeeneihin verrattuna.
Näkyvä valo kuitenkin haalistaa edelleen, ja halvoissa kylmänvalkoisissa LEDeissä on usein voimakas sininen piikki. LED vähentää riskiä mutta ei poista sitä. Ratkaisevaa on valon määrä ja kesto, ei pelkästään valonlähteen tyyppi.
Taidejäljennösten valaisu käytännössä
Kokenut ripustaja miettii ensin, kuinka paljon valoa teos todella tarvitsee. Museot valaisevat paperille tehtyjä teoksia yleensä noin 50 luksin tasolla. Kotona 50-150 luksia on paperijäljennökselle järkevä taso, ja sillä teos näkyy hyvin. Valoa voi mitata ilmaisella puhelinsovelluksella. Tulos on suuntaa antava, mutta paljastaa hyvin, jos jokin seinä saa kymmenkertaisesti valoa muihin verrattuna.
Valaisimeksi kannattaa valita lämpimän valkoinen LED (2700-3000 K) ja värintoistoindeksi vähintään 90. Matala värintoisto latistaa juuri ne punaiset ja ihonsävyt, joita yritetään suojella. Kiskoon tai kattoon asennettu kohdevalo noin 30 asteen kulmassa teokseen nähden vähentää heijastuksia lasissa ja valaisee pinnan tasaisesti.
Suoraan kehyksen yläreunaan kiinnitettävät tauluvalaisimet ovat suosittuja. Jos taulussa on vanha halogeenivalaisin, se kannattaa vaihtaa LED-malliin, koska lämpö lähellä paperia kuivattaa ja käyristää sitä. Himmennin tai ajastin on edullinen tapa vähentää luksitunteja: valo palaa vain silloin, kun huoneessa ollaan.
Lasi, akryyli ja passepartout valosuojana
Tavallinen kehyslasi päästää läpi merkittävän osan UVA-säteilystä. UV-suojalasi, esimerkiksi Tru Vuen Conservation Clear, suodattaa noin 99 % UV-säteilystä. Museolasissa, kuten Tru Vue Museum Glassissa, on lisäksi heijastuksenesto, jolloin lasi lähes katoaa näkyvistä. Akryylinä vastaava vaihtoehto on Optium Museum Acrylic, joka on kevyempi ja turvallisempi lasten huoneeseen tai suureen formaattiin.
Hinnat vaihtelevat kehystämöittäin. Suuntaa antavasti 50 x 70 cm teoksessa UV-suojalasi maksaa tavalliseen lasiin verrattuna noin 40-90 € enemmän ja museolasi 120-250 € enemmän. Heijastuksiin liittyvistä ratkaisuista kerrotaan lisää artikkelissa lasikehysten heijastuksen poisto.
Arkistolaatuinen passepartout erottaa paperin lasista, jolloin kosteus ei tiivisty pintaan. Ilman sitä jäljennös voi tarttua lasiin. Hapoton taustalevy ja oikein suljettu kehys suojaavat lisäksi pölyltä. Ammattikehystäjä osaa ehdottaa kokonaisuutta jäljennöksen arvon ja paikan perusteella, kuten artikkelissa taiteen kehystäminen ammattilaisella kuvataan.
Sijoittelu ja suomalainen valo
Suomessa valo vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesäkuun pitkinä päivinä ikkunasta tulee valoa lähes vuorokauden ympäri. Maalis-huhtikuussa matala aurinko paistaa syvälle huoneeseen, ja lumi heijastaa valoa lisää. Etelään tai länteen avautuvan ikkunan vastapäinen seinä on jäljennökselle huonoin paikka. Pohjoisikkunan hajavalo on lempeämpää, mutta sekin kertyy vuosien aikana.
Tyypillinen tilanne on tamperelaisessa kerrostalokodissa, jossa Ateneumin museokaupasta ostettu jäljennös ripustetaan länsi-ikkunaa vastapäätä. Kehyksessä on tavallinen lasi. Kahden kesän jälkeen punaiset sävyt ovat haalistuneet, ja ero näkyy selvästi, kun kehys avataan ja passepartoutin alla ollutta reunaa verrataan muuhun kuvaan.
Ikkunaan asennettava UV-suojakalvo, ohuet verhot tai sälekaihtimet keskipäivällä auttavat paljon. Museot kuten Ateneum kierrättävät paperille tehtyjä teoksia ja pitävät niitä välillä varastossa. Kotona samaa voi soveltaa vaihtamalla arimpien jäljennösten paikkaa 1-2 vuoden välein.
Yleisimmät virheet valosuojauksessa
Samat virheet toistuvat taidekaupoissa ja kehystämöissä vuodesta toiseen:
Kehystetään tavalliseen lasiin ja ripustetaan aurinkoiselle seinälle. Kehyksessä säästetyt 50 € johtavat usein siihen, että jäljennös on ostettava uudelleen.
Valaistaan teos liian läheltä ja liian kirkkaasti. Kirkas kohdevalo puolen metrin päästä voi rasittaa paperia enemmän kuin päivänvalo.
Luotetaan siihen, että varjoisa paikka riittää. Hajavalokin kertyy, ja varjoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan.
Neuvoon on myös poikkeuksia. Jos kyse on 20-30 euron avoimen painoksen julisteesta, museolasi maksaa moninkertaisesti julisteen hinnan. Silloin voi olla järkevämpää hyväksyä haalistuminen ja vaihtaa juliste muutaman vuoden välein. Tunnearvoltaan merkittävä, signeerattu tai numeroitu vedos kannattaa sen sijaan suojata parhaalla mahdollisella tavalla. Lakattu canvas-jäljennös kestää valoa jonkin verran paremmin kuin paljas paperi, mutta suoraa aurinkoa se ei siedä.
Taidekaupasta ostetaan valmis teos, ja myyjältä kannattaa kysyä musteesta ja paperista. Valaisimet hankitaan valaisinliikkeistä ja kehykset kehystämöistä, joten kokonaisuus kannattaa suunnitella ennen ripustusta.
UKK
Kuinka nopeasti taidejäljennös haalistuu auringossa?
Väriainemusteella tulostettu tai offset-painettu juliste voi näyttää selviä haalistumisen merkkejä 1-3 vuodessa suorassa auringossa. Pigmenttimusteilla arkistopaperille tehty giclée-vedos UV-suojalasin takana säilyy samoissa oloissa huomattavasti pidempään, mutta ei loputtomiin.
Tarvitseeko canvas-jäljennös valosuojaa, vaikka siinä ei ole lasia?
Tarvitsee. UV-suojalakka antaa jonkin verran suojaa, mutta canvas kannattaa silti ripustaa pois suorasta auringosta ja valaista himmeällä, lämpimän valkoisella LED-valolla.
Riittääkö UV-suojalasi, jos taulu on ikkunaa vastapäätä?
UV-suojalasi poistaa suurimman osan UV-säteilystä, mutta näkyvä valo pääsee läpi ja haalistaa edelleen. Suoraan aurinkoiselle seinälle ei kannata ripustaa arvokasta jäljennöstä edes suojalasin taakse.
Muistilista ennen ripustusta
Jäljennöksen suojaaminen valolta perustuu muutamaan valintaan. Valitse pigmenttimusteella tehty vedos arkistopaperille ja kehystä se UV-suojalasiin ja hapottomaan passepartoutiin. Ripusta se pois etelä- ja länsi-ikkunoiden suoran valon alta ja valaise lämpimän valkoisella, hyvän värintoiston LED-valolla himmentimen kautta. Jos jäljennös on edullinen ja helposti korvattava, sijoita mieluummin parempaan paikkaan kuin kalliiseen lasiin.